Buhund

Buhund on rotuna ihmisille melko tuntematon. Buhundeja on Suomessa melko vähän, eikä normaali sekarotuisen pystykorvan näköinen rotu ehkä jää ihmisten mieleen niin hyvin kuin joku näyttävämpi koira.

Ulkonäkö

Buhundit ovat hieman keskikokoa pienempiä pystykorvaisia, kippurahäntäisiä, soopeleita (ay) tai mustia (dominanttimusta, K) koiria. Säkäkorkeus on nartulla 41-45cm ja uroksella 43-47cm.
Soopeliväritys voi olla punaisempi, keltaisempi, vaaleampi, tummempi, varjostuneempi, kirkkaampi. Sävyjä on siis monta. Usein buhundilla on myös hieman valkeaa rinnassa tai tassuissa, toisinaan jopa niskassa asti. Soopelilla tämä valkoinen hukkuu usein vanhemmiten vastavarjostukseen, mutta mustilla valkoinen näkyy tietenkin aina.
Oletettavasti buhundilla on siis myös irlanninkirjavuuden (si) geeni. Joillakin soopelikoirilla vastavarjostus on niin voimakas, että se menee jopa aasialaiskoirilta tutun urajiron puolelle.
Buhundeissa on toisinaan syntynyt myös pitkäkarvaisia (ll, lähinnä USA:ssa), ruskeita/suklaanvärisiä (bb) ja merkkivärisiä (atat, lähinnä Briteissä, jonkin verran myös Norjassa). Kumpaakaan ei sallita rotumääritelmässä.

Lisäksi buhundeilla on väri nimeltä "varglett" (/"wolf sable"), joka ei nimestään huolimatta ole riistavärinen, vaan hyvin voimakkaasti mustalla varjostunut soopeli, mahdollisesti merkkivärin kantaja (Ayat). Myöskään tällaiset koirat eivät ole rotumääritelmän mukaisia. Neljäs rotumääritelmän vastainen väri on ee-keltainen, eli "valkoinen". Koiralla on mahdollisesti lihanvärinen tai osittain lihanvärinen kirsu ja sen turkki on täysin vailla mustaa pigmenttiä. Näitä on esiintynyt toisinaan vuosien varrella, löytämäni kuva on 80-luvun alusta.
Aikoinaan oli olemassa myös muunnos nimeltä "kääpiöbuhund" ("dvergbuhund"), eli kääpiökokoinen buhund. 30-luvun buhundnäyttelyissä näillä oli oma luokkansakin, mutta nykyään nämäkin ovat virallisesti kadonneet. Kuvissa on näkynyt viitteitä lyhytjalkaisuuteen, joka voi olla joko dominantti tai resessiivinen ominaisuus, mutta yleisesti ottaen kääpiöbuhundit olivat vain normaalibuhundia pienempiä koiria. Tähän ei siis liittynyt kääpiökasvuisuuden geeniä.
Buhund on maailmanlaajuisesti pienilukuinen rotu ja populaation melko suppea koko asettaa omat haasteensa kasvatukselle.

Terveys

Hyvin monella buhundilla on ns. buhundkaihi, joka aiheuttaa muutoksia silmässä. Muutokset ovat onneksi varsin harmittomia, eikä tämän kaihityypin ole katsottu olevan niin vakava ongelma, että se estäisi jalostuskäytön. Sairaan koiran saa siis yhdistää terveeseen.
Valitettavasti buhundeilla on myös muita kaihityyppejä, jotka eivät ole niin harmittomia. Tällaisia kaihisairaita koiria ei käytetä jalostukseen, mutta muutoin on usein arpapeliä onko koira mahdollisesti kantaja vai ei. Etenkin viime vuosina on paljastunut useita paljon käytettyjä koiria, jotka ovat olleet kaihikantajia, ja kaihiongelma on todella laajalle levinnyt. Osa kaiheista näkyy vasta esim. 6-7 vuotiaana joten silmiä tulisi tutkituttaa koko koiran iän ja jalostuskoirilla tulisi aina olla mahdollisimman tuore (alle vuoden vanha) silmätutkimus.

Rodusta löytyy myös jonkin verran lonkkaniveldysplasiaa. Suomen jalostusohjeiden mukaan C-lonkkaisen koiran voi yhdistää A-lonkkaiseen. Karkeana ohjesääntönä tämä on hyvä. Esim. Ideksejä on hankala laskea rodulle, jossa tutkittuja koiria on niin vähän kuin buhundeilla. Edes Norjassa rodussa ei ole tarpeeksi yksilöitä indeksilaskua varten.

Buhundeille on kehitetty geenitesti pikkuaivoataksiaan, jota on tavattu Britanniassa 80-luvulla. Edelleen on koiria, jotka ovat geenin suhteen kantajia, joten etenkin brittitaustaiset koirat olisi hyvä testata jos vanhempia ei ole testattu. Ei ole tietoa onko olemassa ei-brittitaustaisia kantajia sillä testaukset on aloitettu vasta 2017 vuoden lopussa ja suurin osa testatuista ovat olleet brittiläisiä tai suomalaisia koiria (geenitestiä varten pyydettiin näytteitä myös Suomesta Hannes Lohen geenitutkimuksen kautta).

Vakuutusyhtiöillä buhund kuitenkin yleensä kuuluu alimpaan maksuluokkaan terveytensä ja pitkäikäisyytensä takia. Huono tuuri voi aina käydä sairauksien ja onnettomuuksien suhteen, mutta pääosin buhundit ovat varsin terveitä. 15v buhund ei ole harvinaisuus, buhundit porskuttavat usein pitkälle veteraani-ikään ilman että ikää huomaa mistään muualta kuin harmaantumisesta.

Luonne

Buhundeilla on luonteessaan peruspaimenta höystettynä pienellä määrällä metsästyspystykorvaa. Buhund ei ole mikään superkäyttökoira, joka loistaa lajissa kuin lajissa. Se on peruskoira, jokapaikanhöylä, joka pystyy melkein mihin vain mutta ei loista missään. Buhundeja on käytetty metsällä linnulle ja hirvelle, paimentamaan lampaita, kaverikoirina/avustajakoirina, hälyttävänä vahtina ja monissa yleisissä koiraharrastuksissa (agi, toko, pk-lajit jne.)
Buhund on paimenkoiramaisesti perskärpänen, joka haluaisi mielellään seurata perhettään joka paikkaan. Silti sillä on omaa päätä ja itsenäisyyttä. Buhund on älykäs, ja vaikka esim. oven kahva saattaa olla turhan korkealla sille, se voi silti oppia avaamaan oven jos haluaa.

Buhund on yleensä ihmisystävällinen ja solmuunväännettävä. Se tulee monesti toimeen muiden eläinten kanssa hienosti. Toiset koirat saattavat olla sille mukavia kavereita tai mahdollisesti vihattavia olentoja. Buhund voi siis hyvinkin olla koirapuistokoira, tai sitten olla olematta. Toiset buhundit vastaavat haasteeseen heti ja toiset antavat vain olla. Yleisesti ei siis kannata olettaa suoraan, että buhund tulisi kaikkien vieraiden koirien kanssa toimeen, vaikka vain osa yksilöistä on epäkoirasosiaalisia. Etenkin oma koti voi olla niin tärkeä, että vierailla koirilla ei sinne ole asiaa, vaikka lenkillä tai koirapuistossa tultaisikin hyvin toimeen.

Nuoren buhundin koulutuksessa kannattaa kiinnittää huomiota remmikäyttäytymiseen ja jos jatkossa tahtoo pitää koiraa vapaana, vapaanaolemiseen ja luoksetuloon. Buhundista voi herkästi saada remmirähjän, kun se tahtoisi kovasti lähteä kaiken liikkuvan perään ja turhautuessaan alkaa haukkua.

Vapaana olemisen opettaminen kaipaa myös paneutumista, että koira ei lähde vapaanaollessaan jahtaamaan ihmisiä, pyöriä, riistaa tai kaikkein pahinta - autoja! Koiran oman turvallisuuden vuoksi on vapaanapitopaikka katsottava tarkasti, jos ympärillä ei ole aitoja. Riistan perässä buhund voi hyvin olla ikuisuudelta tuntuvan ajan, jos sillä on halua siihen.